”Mosaiikki vaatii tekijältään loputonta kärsivällisyyttä. Se on tuhansien ja kymmenien tuhansien pienten palasten muodostamaa ’palapeliä’, jossa lukemattomat värit ja värivivahteet koostuvat kiinteäksi ja kiintoisaksi kokonaisuudeksi”. Näin kertoi taiteilija Bruno Tuukkanen Uuden Suomen haastattelussa vuonna 1963. Hän opetteli mosaiikkitaiteen tekniikoita vasta 1950-luvulla, lähes 70-vuotiaana. 1960-luvulla Tuukkanen toteutti useisiin julkisiin tiloihin mosaiikki-teoksiaan. Hänen koristetaidettaan on yritysten, yksityishenkilöiden, seurakuntien ja taloyhtiöiden tiloissa eri puolilla Suomea.
Bruno Tuukkanen (1891–1979) opiskeli Viipurin Taideystävien piirustuskoulussa ja teki useita opintomatkoja Euroopan taidekaupunkeihin. Hän toimi monipuolisesti taiteen alalla maalaten freskoja, halliten lasimaalaustekniikan ja myöhemmin mosaiikkien tekemisen, mutta työskennellen myös mainospiirtäjänä ja koristemaalarina. WSOY tilasi Tuukkaselta myös kirjojen kansikuvituksia. Taiteilija liikkui vapaan taiteen ja taideteollisuuden parissa, saaden koulutuksen molemmille aloille.
Yrjö A. Jäntti tilasi Tuukkaselta Vanha Porvoo -teoksen vuonna 1963 ja se oli tarkoitus sijoittaa esille henkilökunnan sisääntulohalliin Porvoon kirjatalossa. Tarkka suunnittelu ja luonnostelu olivat tarpeen jo työn alkuvaiheessa ja kokoelmaan tallennettiin myös teoksen kaksi luonnosta. Tyylillisesti Tuukkanen ei pyrkinyt teoksissaan realismiin, vaan tavoitteli koristelemansa ympäristön ja tilan tyyliä ja sen korostamista, mutta samalla luoden jotain uutta tiettyyn tilaan.
Vanha Porvoo -teoksen molemmat luonnokset muodostuvat kahdeksasta pystysuuntaisesta väripinnasta, jotka jakautuvat kahteen eri sävyyn. Etenkin luonnoksen kohdalla rajattu näkymä tiivistyy vaaleampien sävyjen käytön kautta kuva keskellä olevaan kirkkoon, kellotapuliin ja kuvan alalaissa näkyvään massiiviseen siltaan. Peitevärillä tai vahvalla akvarellilla toteutettu luonnos on sävykkäämpi ja raikkaampi, kuin lopullinen toteutunut mosaiikkityö. Värisävyt muuttuivat joskus käytössä olevien mosaiikkipalojen värien mukaisiksi. Kaikissa teoksen eri versioissa on muistumia Ragnar Ekelundin arkkitehtuuria ja katukuvia toistavista maalauksista, mutta Tuukkasen värimaailma on rikkaampi. Tarvitsemansa mosaiikkipalat Tuukkanen tilasi Muranosta Italiasta. Hänen ateljeensa Helsingin keskustassa oli täynnä painavia mosaiikkisäkkejä, kymmenissä eri väreissä. Neliömetrin kokoiseen mosaiikkiin kului noin 10 000 palaa. Metrin korkuiseen ja kolme metriä pitkään mosaiikkiteokseen taiteilija käytti yli 30 000 lasimosaiikkipalaa.
Lähteet:
Luojus, Susanna & Pennanen, Tapani: Todellisuusmies ja unennäkijä. Alfred Kordelinin säätiö kuvataiteen mesenaattina. SKS 2010, 48-51.
Suomen taiteilijoita Alvar Cawénista Väinö Aaltoseen. Toim. Hertta Tirranen. WSOY 1955, 340-348.
Uudenmaan Sanomat 10.9.1963
Uusi Suomi 17.5. & 11.9.1963
Bruno Tuukkanen: Vanha Porvoo, 1963. Mosaiikki, n. 100 x 300 cm. Renor Oy, WSOYTALO, Porvoo.
