Minna Canth (1844-1897) on yksi suomen historian vaikuttavimmista henkilöistä. 19.3.1844 syntynyt Canth pohti elämänsä aikana muun muassa yhteiskuntaa, niin naisena kuin ihmisenä olemista, rakkautta, erotiikkaa ja kasvatuksen merkitystä. Hän oli oman aikansa anarkisti, jonka ääni on toimittaja-kriitikkoa ja kirjailija Suvi Aholaa lainaten ”särmikäs, vihainen ja lempeä.”
Canthin elämäntyö ulottui kirjailijasta yrittäjäksi, lehtinaiseksi ja vähäosaisten puolustajaksi. Siinä ohella hän kasvatti yksin seitsemän lasta, piti yllä keskustelevaa ystäväpiiriä salongissaan ja toimi järjestöaktiivina, joka tarkasteli yhteiskuntaa kriittisellä silmällä ja aidolla halulla parantaa sitä. Canth näki, kuinka koulutus on usein edellytys elämässä etenemiselle. Tämän vuoksi hän edisti ja osallistui keskusteluun koskien suomenkielistä koulutusta ja tyttöjen mahdollisuutta käydä kouluja. Eräänlaisena tasa-arvon esitaistelijana toimineen Canthin syntymäpäivänä vietämmekin paitsi Minna Canthin päivää myös tasa-arvon päivää.
Canth on toistaiseksi ainoa nainen, jolla Suomessa on virallinen liputuspäivä. Huolimatta merkityksestään yhteiskunnallisena vaikuttajana Minna Canthista on tehty verrattain vähän aikalaismuotokuvia. Veistosmuotokuvista yksi löytyy Emil Halosen veistämänä Kuopiosta. Myös WSOY:n kirjallisuussäätiön kokoelmiin kuuluva Minna Canthin rintakuva on Eemil Halosen veistämä. Kumpikin veistoksista on valmistunut vuonna 1937, tasan 40 vuotta Minna Canthin kuoleman jälkeen.
WSOY:n kirjallisuussäätiön kokoelmiin kuuluvaa pronssiveistosta pääsee ihailemaan Helsingissä Werner & Jarl -kirjakaupassa. Kirjakaupassa voi tervehtiä Minnaa ja pohtia, miten Minnan arvot näkyvät omassa elämässäsi? Sieltä löytyvät luettavaksi myös esimerkiksi uusintapainos Canthin esikoisnäytelmästä Työmiehen vaimo (1885) sekä Suvi Aholan Mitä Minna Canth todella sanoi? (2019), joka on katsaus Suomen ensimmäisen feministin ajatuksiin ja teksteihin.
Kuvanveistäjä Eemil Halonen kuului Halosten taiteilijasukuun. Hänen serkkunsa taidemaalari Pekka Halonen nähtiin muun kulttuurieliitin kanssa Kuopiossa Kanttilassa vierailemassa kerran, jos toisenkin.
Minna Canthin lapsuuden kotitalosta, jonne hän muutti takaisin aikuisiällä Kuopioon palattuaan, muotoutui aikansa kirjallinen ja aatteellinen keskus – Minnan salonki. Kanttilana tunnetun talon olohuoneessa kohtasivat aikansa kulttuurivaikuttajat, joille Minnan ovet olivat aina avoinna. Salongissa virtasi vuolas keskustelu päivänpolttavista teemoista.
Puheenvuoroja kuultiin aiheinaan esimerkiksi työväenaate, nais- ja raittiuskysymys, kielipolitiikka, spiritismi, lääke- ja sielutiede sekä tietysti kirjallisuuden uudet tuulet. Kaikkia aiheita yhdisti kuitenkin yksi asia – ihminen. Ihmisiä puolestaan lienee yhdistänyt myös salongissa tarjoiltu kahvi. Minna Canthin kerrotaan lausahtaneen: ”Siihen päätökseen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Poikkeuksen tekee vain kahvi.”
Yksi Kanttilan pidetyistä ja odotetuista vieraista oli savolainen kirjailija, joka kurjista lähtökohdistaan huolimatta löysi kirjallisuuden parista suunnan elämäänsä.
Kauppis-Heikki eli Heikki Kauppinen (1862-1920) oli Iisalmella syntynyt kirjailija. Köyhistä oloista ponnistanut Heikki työskenteli 12-vuotiaana renkinä Juhani Ahon isän palveluksessa ja pääsi näin kirjallisesti lahjakkaiden Brofeldtin veljesten vaikutinpiiriin. Veljesten myötä iski kirjallisuuden kipinä myös renki-Heikkiin, joka aluksi pyrki runojen pariin, mutta siirtyi pian proosan kirjoittamiseen. Veljekset Juhani ja Pekka tutustuttivat Heikin paitsi kirjallisuuteen myös kirjallisiin piireihin, kuten Järnefelteihin sekä Minna Canthiin.
Minna Canth palkkasi Kauppis-Heikin Kuopion kauppaansa apulaiseksi, mutta kirjalliset intohimot olivat jo vallanneet työntekijän. Asiakkaat saattoivat odottaa tovin kirjojensa pariin uppoutuneen myymälätyöntekijän paluuta todelliseen maailmaan. Kauppis-Heikki oli myymälätyöntekijänä armottoman hidas, mutta kirjallisena tuttavuutena ja ystävänä Canthille arvokas. Minna Canth tartutti kirjailijan alkuun innostuksensa teatteritaiteeseen. Koettipa Canth saada Kauppis-Heikkiä teatteriin töihinkin, mutta myös siellä olisi vaadittu tehtävään vikkelyyttä, joten ei tuostakaan toimesta tullut vakituista. Heikin esikoisteoksensa ”Tarinoita” ilmestyi Kanttilan myymäläkesän jälkeisenä keväänä 1886. Julkisesti esikoisteoksen puolesta puhuivat niin Canth kuin Brofeldtin veljekset.
Muotokuvan on maalannut Venny Soldan-Brofeldt (1863-1945). Soldan-Brofeldt oli lahjakas taiteilija, sekä polemiikin aiheuttaja. Soldan-Brofeldt kuljeskeli mieluusti ajalle epätyypillisenä naisena housupuvussa ja tupakka huulessa, eikä hänen mieltään painanut pahennuksen aiheuttaminen sukupuolirooleja rikkomalla. Tämä toteutui tavalla, joka oli myös Minna Canthille ajoittain liikaa. Canth kuvasi taidemaalaria seuraavasti: ”Neiti Soldan on tavattoman intelligentti nainen ja Juhani Aho näyttää olevan hänestä hyvin intresseerattu, vaikka hän ei suinkaan ole, ei kaunis eikä nuori. Käy sitä paitse jotenkin huolimattomasti puettuna.”
Soldan-Brofeldt tutustui Kauppis-Heikkiin todennäköisesti avioiduttuaan Juhani Ahon kanssa. Avioitumisenkin myötä taiteilija jatkoi boheemielämäänsä ja aikalaisnormeista poiketen ei naisena lopettanut taiteilijan uraansa avioliittoon, vaan maalasi itsensä kulttuurihistoriaamme. Samalla hän elätti työllään äitiään ja sisaruksiaan. Ranskalaisesta naturalismista ammentanut Soldan-Brofeldt on erityisen tunnettu merimaisemistaan, lapsiaiheista sekä realistisista kansankuvauksistaan. Aviomiehensä myötä hän oli vahvasti sidoksissa Pohjois-Savoon ja Soldan-Brofeldt kuvasikin paljon savolaista elämäntyyliä. Liekö tämä yksi syy Kauppis-Heikin muotokuvan taustalla. Kauppis-Heikki oli savolaista elämää kuvannut kirjailija, joka kulki elämänsä polulla köyhyydestä kulttuuripiireihin.
Juhlintaan inspiroimassa Minna Canthin seura. www.minnacanthinseurassa.com
WSOY:n kirjallisuussäätiö on ollut rahoittamassa Minna Canthin juhlavuotta.
Lähteet:
Ahola, S. Mitä Minna Canth todella sanoi? Helsinki 2019: WSOY.
Konttinen, R: Boheemielämä – Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijantie. Helsinki 1996: Otava.
WSOY:n kirjallisuussäätiön taidekokoelman arkisto.
Kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasampo (18.3.2019)
Kuopion kaupunginkirjasto–Pohjois-Savon maakuntakirjasto (18.3.2019)
Minna Canth istumassa salongissaan: Finna, Museovirasto – Musketti. 1891. CC by 4.0.
