1940-luvun alussa suomalaisen kuvanveiston kentällä kiinnitettiin huomio Essi Renvallin (1911-1979) poikkeuksellisen vaikuttaviin veistoksiin. Myös WSOY:n sijaisjohtajana toiminut Yrjö A. Jäntti kiinnostui tästä nuoresta kuvanveistäjästä, ja jätti tälle suuren kirjailijamuotokuvatilauksen vuonna 1942. Tuo tilaus aloitti Renvallin ja WSOY:n yhteistyön, jonka tuloksena kirjallisuussäätiön kokoelmiin kuuluu tänä päivänä yli 40 veistosta ja mitalia.
Helvi Hämäläinen (1907–1998) asteli Essi Renvallin ateljeehen ensimmäisenä kirjailijamallina. Renvallin marmoriin muovailema muotokuva on siro, aistillinen ja äärimmäisen vahva. Näillä istunnoilla valettiin myös pohja kuvanveistäjän ja kirjailijan ystävyydelle. Kaksikko kohtasi työssään ja elämässään hyvin samankaltaisia haasteita: He kuuluivat aikansa kulttuurikentän sukupuolivähemmistöön ja olivat kumpikin yksinhuoltajia aikana, jolloin se oli hyvin epätavallista. Voimaa ja itseluottamusta siis tarvittiin.
Helvi Hämäläisen ikuistaminen klassisella tyylillä ylelliseen marmoriin oli luonnollinen valinta. Hämäläinen oli Miss Suomena ja Miss Eurooppana tunnetun kaunottaren Ester Toivosen serkku, ja ylevä luusto näyttäisi kulkevan suvussa. Renvallin muotoilema veistos saikin paljon huomiota näyttelyissä hienostuneisuudellaan. Lopputulosta ihaillessa on vaikea uskoa, että kyseessä on Renvallin ensimmäinen marmoriin veistetty teos. Muotokuva on yhtäaikaisesti eteerinen ja päättäväinen. Vastikään julkaistu kohukirja Säädyllinen murhenäytelmä (1941) oli herättänyt polemiikkia ja arvostelua, mutta Helvi Hämäläisen muotokuvan kohotettu leuka luo vaikutelmaa vahvasta selviytyjästä. Puhtaan valkoiseen marmoriin veistetty kirjailija päätyi tekemään pitkän ja vaikuttavan uran. Helvi Hämäläinen palkittiin elämänsä syksyssä Finlandialla runokokoelmastaan Sukupolveni unta (1987).
Essi Renvall on yksi Suomen taiteen historian tuotteliaimmista muotokuvataiteilijoista. Hänen uransa huippuvuosien 1940-1960 aikana Renvallista kehkeytyi merkittävä veistotaiteilija hyvin omintakeisella tyylillä. Lisäksi Renvall oli näkyvä hahmo kulttuurikerman joukossa. Häntä pidettiin vahvana ja omaperäisenä taiteilijana, joka herätti kanssaihmisissä myös ristiriitaisia tunteita. Kuitenkin Renvallin auttamisen halu ja antelijaisuus herättivät pulavuosina kunnioitusta. Hän saattoi esimerkiksi sota-aikana luovuttaa osan vaivalla hankkimistaan kipsipusseista tarpeessa oleville kollegoilleen. Renvall eli värikkään elämän tehden paitsi muotokuvia Hakaniemen maitokauppa-ateljeessaan, myös julkisia monumentteja ja kiinnostavia matkoja. Matkat toivat väriä myös hänen taiteeseensakin.
Veistotyyli kehittyi Helvi Hämäläisen muotokuvan kaltaisista klassisen muotoilun saaneista veistoksista ilmaisuvapaampaan muotokieleen. Renvall valoi veistoksensa pääosin pronssiin ja 1950-luvun alussa ne kehittyivät ainutlaatuisiksi polykromiaveistoksiksi.
Polykromioiksi kutsutaan monivärisiä veistoksia, joihin on hapoilla aikaansaatu metallin omia patinavärejä sekä lisätty kirkkaanvärisiä maalikerroksia. Renvall lisäsi veistoksiinsa kiviä, helmiä, koruja ja metalliosia. Eeva Joenpellon (1921–2004) muotokuva on yksi tällaisista teoksista. Joenpellon muotokuvassa pronssin patina ja kullatut hiukset luovat vaikuttavan ja jalon vaikutelman. Viitteellisesti kuvatut vaatteet korostavat mallin pitkää kaulaa, ja vaatetus on kuin hienojakoista, herkkää pitsiä.
Innostus ja siirtyminen polykromaattiseen ilmaisuun tapahtui Renvallin Egyptin matkan myötävaikutuksena vuonna 1951. Matkat Nepaliin ja Neuvostoliittoon syvensivät Renvallin kiinnostusta itämaisiin vaikutteisiin ja inspiroivat tuomaan värit, koru-upotukset ja helmet veistoksiin. Essi Renvallin taide uusiutui ja loisti väreissä. Ensimmäinen muotokuva, jonka Renvall polykromaattisesti toteutti, oli taidehistorioitsija Virpi Nikkarin mukaan viisivuotiasta Erkki Tuomiojaa esittävä muotokuva vuodelta 1951.
Varsinaisten pronssiin valettujen veistosten ohella Essi Renvall työsti usein työskentelyvaiheessa tarvitut kipsit myös valmiiksi taideteoksiksi. Tällä tavalla samasta muotokuvasta syntyi kaksi toisistaan poikkeavaa taiteellista tulkintaa.
Renvall osasi tavoittaa ulkonäön lisäksi mallinsa ainutlaatuisen persoonallisuuden, mielentilan ja jopa yhteiskunnallisen aseman. WSOY:n kirjallisuussäätiön kokoelmien rintakuvista polykromaattisesti on toteutettu arvokkuutta ja kaunista etäisyyttä hehkuva Eeva Joenpellon muotokuvat, joista toisen hankki WSOY, toisen omisti Eeva Joenpelto itse. Joenpelto kirjoitti elämänsä aikana lähes 30 romaania WSOY:lle ja testamenttasi kotinsa ja taideomaisuutensa WSOY:n kirjallisuussäätiölle.
Lisää Essi Renvallin veistoksista WSOY:n kirjallisuussäätiön taidekokoelmissa voi lukea täältä.
Lähteet:
Nikkari V, Kekäläinen T, Suominen T: Essi Renvall. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016, Helsinki.
Kirja – Kulttuurin sydän. WSOY:n juhlanäyttely, 1943.
Renvall, Essi: Nyrkit savessa. Helsinki 1971.
Someron kaupunginkirjasto (9.5.2019)
Kirjasampo, Hämäläinen (9.5.2019)
Kirjasampo, Eeva Joenpelto (9.5.2019)
WSOY:n kirjallisuussäätiön arkisto.
© Kuvasto 2019
Eeva Joenpelto, pronssi, polykromia, 1967.
Helvi Hämäläinen, marmori, 1942. Valokuvat: Katri Lehtola.